Ammuin haulikolla esimieheni - faktaa vai fiktiota?

Työhön liittyvä keskustelu ja kirjoittelu erityisesti työhyvinvoinnin osalta on ollut näkyvää jo usean vuoden ajan. Oma tuntumani ja tutkimukset nykytilanteesta on se, että ihmiset voivat melko hyvin työssään ja suomalainen työelämä ja johtaminen on mennyt eteenpäin. Sitten tulee se kuuluisa mutta.

Mutta aika ajoin mieleeni tulee kuitenkin ajatus siitä, että koskeeko se todella koko suomalaista työelämää. Keskustelu pyörii pääsääntöisesti tietotyötä tekevien ympärillä. Näin ihan ymmärrettävästäkin syystä, sillä juuri tietotyöläisten tekemä työ on murroksessa uusien teknologioiden ansiosta ja työn tekemisen tapa ja paikka voi olla paljon joustavampaa kuin mihin on totuttu. Meillä on kuitenkin monenlaisia toimialoja, joissa työ tehdään edelleenkin työajan puitteissa ja tietyssä paikassa, mahdollisesti myös tarkkojen prosessien mukaisesti.

Keskustelin taannoin tuttavani Markun kanssa, joka työskentelee tehtaanjohtajana. Kerroin hänelle aavistukseni siitä, että nykyinen työhyvinvointikeskustelu ei kosketa esimerkiksi teollisuutta. Hän oli samaa mieltä. Muutama päivä sitten keskustelin toisen tuttavani kanssa, joka työskentelee vuokratyössä logistiikka-alalla. Jaakon kertomus oli karua kuunnteltavaa.

”Vuokratyön välittäminen pitäisi kieltää lailla. Vuokrafirmat eivät ajattele mitään muuta kuin rahaa. Olin erään operaation takia sairaslomalla. Vuokrafirma ilmoitti, että kyseessä on palkaton vapaa, vaikka minulla oli sama asiakasyritys, jossa työskentelin vuokrafirman kautta. Asiakasyrityksen esimies kumosi väitteen ja kertoi, että hänelle oli sanottu, etten pääse tulemaan töihin. Kun soitin vuokrafirman yhteyshenkilölle, vastaus oli sieltä, että: 'juu juu, kyllä tämä järjestyy. Sihteerini oli vain käsittänyt asian väärin'. Kaikessa yritetään vedättää ja missään ei katsota työntekijän etua."

Jaakko on viime vuosien aikana kiertänyt useammassa yrityksessä logistiikkatehtävissä ja mainitsi myös kokemuksistaan esimiehistä. Hän totesi työhyvinvoinnin olevan kaukana, sillä työntekijöille huudetaan ja heitä komennellaan. Virheille naureskellaan sormella osoittaen. Karmein tarinoista oli tämä:

”Yhdessä firmassa oli esimies, joka kertoi, että hänen tekisi mieli tulla töihin aseen kanssa. ’Saisi kerrankin ihmiset tekemään töitä kunnolla’ oli perustelu. Tosi pelottavaa, jos esimiehet ajattelee tuolla tavalla."

Tässäkin maassa on nähty kouluampumistapauksia ja keskusteltu nuorten pahoinvoinnista ja kiusaamisesta. En halua maalata piruja seinille, mutta kun kuulen tämänkaltaisia tarinoita, en voi olla miettimättä, koska luemme uutisista jonkun saapuneen työpaikalle aseen kanssa ja ampuneen esimiehensä tai kollegansa.

Pehmeät arvot kovien rinnalle

Tämän keskustelun jälkeen olen miettinyt, mitä voisimme tehdä, jotta esimiesosaamista voidaan lisätä kaikilla toimialoilla ja kaikissa organisaatioissa, jotta otsikosta ei tulisi faktaa. Esimiesten vaikutus ihmisten hyvinvointiin ja jaksamiseen työssä on merkittävä. Toisaalta organisaatioiden johto on vastuussa esimiesten hyvinvoinnista. Monessa organisaatiossa tarvitaan yhä edelleen parempaa johtamista.

Toivon, että näemme jatkossa esimiestehtäviin astumassa henkilöitä, jotka ovat ennen kaikkea ihmisiä ihmisille. Kaikilla nämä taidot eivät ole riittävällä tasolla alusta alkaen, mutta kaikki näitä taitoja voidaan oppia. Inhimillisyyttä ja vuorovaikutustaitoja tulee opettaa jo koulussa. Näitä taitoja tarvitaan kaikissa tehtävissä, sillä työtä tehdään yhä enenevässä määrin yhdessä toisten kanssa.

Toivon kovien arvojen, kuten rahan, tuloksen ja tehokkuuden tilalle työelämään lisää pehmeitä arvoja. Kuten monet menestyvät organisaatiot Suomessa ovat jo osoittaneet, pehmeitä arvoja vaalimalla, saadaan myös kovat arvot paremmin toteutumaan. Niiden ei tarvitse sulkea toisiaan pois. Ehkä unelmani hyvästä johtamisesta kaikilla tasoilla voi jonakin päivänä pitää paikkansa.