perjantai 27. kesäkuuta 2014

Petyitkö uuteen työpaikkaasi?

Työhaastatteluissa olen monesti tiedustellut hakijoilta, miksi he ovat päättäneet lähteä pois edellisestä työpaikastaan, jos työsuhde on jäänyt poikkeuksellisen lyhyeksi. Yleisin vastaus on ollut:

                           "Työtehtävä ei ollutkaan sellainen kuin minulle kerrottiin"

Olet ottanut työtehtävän vastaan  tietyin odotuksin ja lupauksin. Olet ehkä valinnut kahden työpaikan välillä ja päättänyt ottaa vastaan työpaikan, jossa kerrottiin olevan mahdollisuus päästä kehittämään, rakentamaan uutta, uudistamaan, tuomaan oman käden jälkesi näkyville. Lopulta käykin ilmi, että budjettia uuden rakentamiseen ei ole, ehdottamasi kehitysideat torpataan yksi toisensa jälkeen saatesanoilla: "Tuota kokeiltiin viisi vuotta sitten, ei se koskaan lähtenyt toimimaan".

Mitä tässä oikein tapahtui?

Huijattiinko sinua tarkoituksella, haluttiinko sinut organisaatioon keinoja kaihtamatta osaamisesi tai kokemuksesi vuoksi vai puhuiko työnantajasi vain "eri kieltä" kanssasi?

Oliko työnantaja vuosien saatossa sokeutunut omalle organisaatiolleen eikä enää osannut katsoa tehtäväsisältöä ulkopuolisen silmin?

Varmasti kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia, mutta en jaksa uskoa, että tarkoituksellinen väärän tiedon antaminen on kenenkään työnantajan intressissä. Jokainen ymmärtää sen tien olevan lyhyesti läpikäyty. Ennemmin kyse on inhimillisistä virheistä, sokeutumisesta omalle organisaatiolle ja siitä, että ei uskalleta kertoa tehtävän tai organisaation haasteista avoimesti.

Esitetäänkö työnhakijalle kiiltokuva työpaikasta?


Olin hiljattain pitämässä rekrytointikoulutusta, jossa keskustelimme tästä aiheesta. Useampi osallistuja kertoi kohdanneensa näitä haasteita ja osa kertoi avoimesti sen, että esimies haluaa rekrytoida "parhaan osaajan" ja pelkää heidän valitsevan toisen työpaikan, mikäli kuulisivat "totuuden" työpaikan huonoista puolista ja haasteista.

On tärkeä kuitenkin muistaa, että samalla tavalla kuin täydellistä työnhakijaa ei ole olemassa, ei ole myöskään täydellistä työpaikkaa tai työtehtävää. Jokaisessa työpaikassa, -yhteisössä ja -tehtävässä on omat haasteensa. Mitä avoimemmin ja realistisemmin uskallamme tuoda nämä esille, sitä parempi liitto uudesta työsuhteesta syntyy työnantajan ja työntekijän välillä.


Ohjeita rekrytoijalle onnistuneeseen viestintään:

  1. Pohdi, mitkä ovat työnantajana tarjoamasi työpaikan vahvuuksia ja mitkä ovat haasteita.
  2. Keskustele näistä työpaikalla, kuuntele muiden mielipiteitä ja näkemyksiä, älä pidä omaa näkemystäsi ainoana oikeana. 
  3. Suunnittele etukäteen, miten kerrot työpaikan vahvuuksista ja haasteista. Tarkoitus ei ole pelotella, vaan luoda mahdollisimman totuudenmukainen kuva.
  4. Keskustele näistä työnhakijan kanssa ja kuuntele, miten hän suhtautuu kertomaasi.
  5. Muista, että rekrytointitilanteessa myös työnhakijan houkutuksena on kaunistella omaa toimintaansa. 
  
                   Olemalla itse avoin on työnhakijankin helpompi olla sinulle avoin.

Ilahtuneena olen huomannut, että moni rekrytoija on näitä jo miettinytkin ja ymmärtää sen, että nimenomaan haasteet työpaikalla tai haastavat tilanteet voivat ehkä kiinnostaakin työnhakijaa, tai vähintään tunnistetaan se tosiasia, että jokaisessa työpaikassa on omat heikot kohtansa. Lukuisia kertoja haastateltavat ovat kertoneet minulle, että haluavat työssään haasteita, haluavat laittaa omat esimiestaitonsa koetukselle ja kehittyä. Siksi työtehtävässä ja -yhteisössä vallitseva tilanne on hyvä kertoa mahdollisimman objektiviisesti, neutraalisti, rehellisesti mutta hienovaraisesti työnhakijalle, jolloin hakija pääsee itse myös arvioimaan omia mahdollisuuksiaan hoitaa työtehtävä menestyksellisesti.

Jos työssä ei oikeasti ole mahdollisuutta toteuttaa uudistuksia koska niihin ei ole budjettia, silloin ei tällaista mielikuvaa tule hakijalle antaa. Pettymys on väistämätön ja jää sattuman varaan, jääkö työntekijä odottamaan lupausten toteutumista jollain aikajänteellä vai ryhtyykö hän samantien etsimään toista työpaikkaa.

Olen käyttänyt rekrytointikoulutuksissa alla olevaa varsin yksinkertaista laatimaani taulukkoa, kun olemme harjoitelleet oman työpaikan vahvuuksista ja haasteista kertomista työnhakutilanteessa. On hyvä ensin miettiä itse eri näkökulmista oman organisaation tilanne ja sen jälkeen se on helpompi kuvata työnhakijalle.


Tunnistatko oman organisaatiosi vahvuudet ja haasteet helposti? Kokeile ensi kerralla kertoa näistä myös työnhakijalle, jos et ole sitä vielä aiemmin rohjennut tehdä. Voit löytää itsesi aivan uudella tasolla kulkevasta keskustelusta työnhakijan kanssa. Suosittelen.


2 kommenttia:

  1. Minulla itsellä on takana yksi epäonnistunut rekrytointi. Rehellisesti sanoin jo haastattelussa, että mitä odotan työltä ja että jos jotkin asiat eivät kohtaa, niin minua ei kannata palkata. Tehtävä oli koordinaattori nimikkeellä kulkeva ja työsopimuksen allekirjoituspäivänä huomasin pari asiaa, nimittäin työsopimuksessa titteli kulkikin nimellä asiakaspalvelun tukihenkilö. Toinen oli esimiehen sanat "En ihan tiedä mitä kaikkea tehtäviisi kuuluu" (vaikka itse minut rekrytoi). Eikö juuri hänen olisi pitänyt se tietää?

    Työn luonne ei vastannut haastattelussa keskustelemaamme suhdetta. Varsinaista työtä tein 30% ja loput asiakaspalvelua, vaikka suhdeluvun piti olla toisinpäin. Työn luonteeseen kuului erityisosaaminen ja lain tunteminen erikoisalueelta ja taisin olla ainut hakija, jolla sitä kokemusta oli. Se oli syy palkkaamiseen.

    Toinen motivaatiota laskeva asia oli työhuone, joka edeltäjän jättämänä oli kuin kaatopaikka ja arkistoimattomia papereita 90-luvulta saakka. Siivosin huonetta ensimmäiset 5 viikkoa työn lomassa. Lisäksi piti opetella uudestaan käyttämään Windows 98 ohjelmaa, missä oli se keltainen koira. Työ oli myöskin todella haasteeton. Olin assistenttinakin tehnyt jo huomattavasti haasteellisempia tehtäviä. Myös opastuksessa oli suuria puutteita. En ole koskaan saanut niin infoköyhää opastusta, kuin siellä. Opastajani hoiti toista tehtävää samalla, kun opasti minua ja joutui välillä vastaamaan puhelimeen. Opsatus oli 6h päivässä ja hyvin katkonainen puhelimensa takia, eli käytännössä 2 viikon opastuksessa sain yhteensä 30h varsinaista opastusta. Asiakaspalvelun tehtäviin en saanut lainkaan opastusta vaan opettelin sen itse kysymällä muilta työntekijöiltä, miten ovat käytänteensä hoitaneet ja mitä puhelinnumeroita pitää tietää.

    Omaan peiliinkin on katsominen. Ylimielisyyteni oli myös yksi tekijä, joka johti lopulta siihen, ettei homma luistanut. Minun olisi pitänyt jo varhaisessa vaiheessa osata keskustella itseä vaivaavista asioista, eikä odotella 10 viikkoa, että mittarit ovat jokaisella punaisella.

    Tämä on kuitenkin opettanut minut olemaan tarkempi ja saanut minutkin kysymään rehellisesti jo haastattelussa ja jopa jo hakiessa, millainen opastus ja millä nimikkeellä työsopimus olisi jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kokemuksesi jakamisesta. Ja hienoa, että tuosta kokemuksesta opit ainakin sen, että itsekin pitää olla tarkkana. Työnhakijankin on hyvä osata kysyä mahdollisimman konkreettisia asioita organisaatiosta ja työtehtävästä. Mitä paremmin tietää itse, mitä haluaa ja osaa, ja mitä tarjottavaa tehtävään on - edellyttäen, että siitä saa riittävän tarkan ja rehellisesti annetun kuvan - sen paremmin todennäköisesti löytyy omia toiveita vastaava tehtävä.

      Poista